Aaposauruksen TO

Työssäoppimiseni

Tein ensimmäisenä opiskeluvuotenani Amistossa työssäoppimisen Porvoon Stadiumissa. Olen urheilullinen (älyttömän fyysinen), ja tiedän urheilusta ja urheiluvarusteista paljon (kaiken) sekä tykkään olla ihmisten kanssa tekemisissä, joten urheiluvälineliike ja asiakaspalvelutyö kuulosti hyvältä vaihtoehdolta. Sinne siis hain ja sinne pääsin (tottakai). Ensimmäisenä työpäivänä Stadiumissa arvasin jo, että täällä viihtyy hyvin sen 6 viikkoa. Työkaverit tervehtivät lämpimästi ja veljellisesti sekä toivottivat tervetulleeksi. Olin lähes koko työssäoppimisen ajan varaston puolella (pentele), mutta kun kuormaa purettiin myymälän puolelle, olin joka päivä aktiivisesti myös asiakaspalveluhommissa. Työkaverit neuvoivat tarkasti miten kaikki tehdään, ja mitään erityisen haastavia komplikaatioita en kohdannut. Ainut asia missä kohtasin hiukan ongelmia, oli se kun jouduin keskittymään koko ajattelukapasiteetilla itse työhön, ja koulusta annetut tehtävät jäivät hiukan taka-alalle. Ensimmäinen työssäopiminen sujui kuitenkin loppujenlopuksi niin mallikkaasti, että pomo tarjosi aluksi viikonlopputöitä, ja sen jälkeen myöhemmin kävin itse kysymässä kesätöitä, ja teimme samantien sopimuksen. Sillä tiellä ollaan, yli vuosi jo mittarissa Stadiumin (parhaana) työntekijänä.

Työssäoppimispaikan valitseminen toisena vuonna ei ollut vaikeaa. Olin edelleen Stadiumin palkkalistoilla, työporukka oli mukava ja yhteenhitsautunut ja tiesin jo miten hommat etenee Stadiumissa. Työ hoitui jo (lähes) rutiinilla ja pystyin keskittymään jo täysin palkein tehtäviin, jotka oli koulun puolesta annettu. Työssäoppiminen sujui loistavasti, ja koulutehtävistä sain erityiskehuja. Molemmat työssäoppimiset sujuivat siis varsin mallikelpoisesti (hyvä minä hyvä me, hyvä meidän joukkue).